• Artikkeli: Kirja-arvostelu Helsingin Sanomissa (16.2.1992, sivu A 17)
• Kirjoittaja: Lars Ehnberg
• Kirja: C.G.Jung, M.-L. von Franz, J.L. Henderson, J. Jacobi, A. Jaffe: “Symbolit. Piilotajunnan kieli”. Suom. Mirja Rutanen. Otava 1991. (Man and his Symbols. 1964. London, Aldus Books)

Tiedostamattoman tutkijan C.G. Jungin viimeinen työ käsittelee unien, satujen ja myyttien maailmaa

Suuren kansainvälisen suosion saavuttanut C.G. Jungin teos “Man and his Symbols” , “Symbolit”, käsittelee mielikuvituksen kiehtovaa maailmaa: unia, satuja, myyttejä, taidetta, tiedettä, alkukantaisia menoja ja nykyajan tapoja, julkisuuden hahmoja, uskontoja. “Symbolit” syntyi Jungin viimeisinä elinvuosina. Häntä pyydettiin innokkaasti kirjoittamaan helppotajuinen esitys psykologiastaan suurelle yleisölle. Hän kieltäytyi, koska luuli ettei kykenisi kansantajuistamaan teoriaansa. Pian hän kuitenkin näki unen: hän ei ollutkaan työhuoneessaan keskustelemassa lääkäreiden ja psykiatrien kanssa vaan “seisoin julkisella paikalla ja puhuin suurelle ihmisjoukolle, joka kuunteli lumoutuneen keskittyneesti ja ‘ymmärsi mitä sanoin’ …” Tämä sai hänet muuttamaan mielensä. Juuri ennen kuolemaansa hän sai valmiiksi oman osuutensa ja luki työtovereittensa tekstiluonnokset tähän kirjaan.

Uni on unohdettu kieli

Jung korostaa unien merkitystä hyvänä apuna yhteydenpitoon tiedostamattoman kanssa. Jotkut ovat laskeneet, että hän ehti pitkän elämänsä aikana työskennellä noin 70 000 unen parissa. Uni ilmaisee epäsuorasti sanomansa. Jungin mukaan se ei johdu siitä, että uni tahallisesti “naamioisi” sanottavansa vaan siitä että emotionaallisesti latautunutta kuvakieltä ymmärretään puutteellisesti. “Valve-elämässähän meidän on ilmaistava asiat mahdollisimman täsmällisesti, ja me olemme oppineet hylkäämään mielikuvituksemme rönsyt sekä kielestämme että ajatuksistamme ja siten menettäneet ominaisuuden, joka edelleen on luonteenomaista primitiiviselle mielelle.” Alkukantainen ihminen näkee eläimissä, kasveissa ja esineissä voimia ja ominaisuuksia, joita emme tiedosta. Esimerkkinä “unenomaisesta” ajattelutavasta voisi mainita vanhan suhtautumisen laivoihin naisellisina esineinä. Minä hallitsee sitä osaa psyykeä, joka on tietoista, tuttua. Kaikki ne asiat joita minä ei voi tai ei halua hallita, kuuluvat tiedostamattomaan. Tiedostamaton maailma on siis hallinnan ulkopuolella, tuntematonta ja vierasta, ja vaikuttaa toisenlaiselta, oudolta. Tiedostamaton edustaa minälle osaksi torjuttuja seikkoja. Siihen kuuluu myös kehittämättömiä asioita, joihin sisältyvät yksilön mahdollisuudet uusiutua, luoda ja rikastua. Se on sisäinen tutkimaton avaruus, maailma jota ihmismieli on kuvaillut saduissa, myyteissä ja uskonnoissa. Tiedostamaton on outoa sellaisena kun se esiintyy unissa. Näemme kuvia tutuista asioista mutta ymmärtämättä. Symboleissa on jotain tuttua, mutta toinen osa tuntematonta. Symboli on tietoisen (“mieli”) ja tiedostamattoman (“kuva”) välinen kompromissi. Niin kuin “kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, symboli kiehtoo mieltä tunteen energialla. Yrittämällä ymmärtää symboleja, psyyken sisäistä kieltä, päästään yhteyteen tietoisen minän ulkopuolelle jäävän kanssa.

Teoksessa on runsaasti esimerkkejä ja kuvia tyypillisistä symboli-aiheista. Niitä on esimerkiksi unissa: putoaminen, lentäminen, joutuminen vaarallisten eläinten tai vihamielisten ihmisten takaa-ajamaksi, esiintyminen puutteellisessa tai järjettömässä asussa julkisella paikalla, joutuminen kiireessä väkijoukon estämäksi tai tallaamaksi, taistelu toimimattomilla aseilla tai täydellinen puolustuskyvyttömyys, juokseminen kovaa ilman että pääsee eteenpäin. Jung tähdentää, että näitä aiheita olisi tarkasteltava unen kokonaisuudessa eikä tulkita itsestään selvinä koodeina. Kirjassa on esimerkkejä siitä miten unen ja yleensä symbolisen materiaalin kanssa voi työskennellä. Symbolit edustavat luonnontilassa olevan sisäisen maailman energiaa. Kokipa tietoinen minä ne ahdistuksena tai ilona, ne edustavat psyykkistä luonnonenergiaa joka ei ole hallinnassamme. Sielun toista puolta voi pakotta tai syrjäyttää vain hetkellisesti. Toisin kuin muut psykologiset koulukunnat analyyttinen psykologia ei painota tulkintaa, ei varsinkaan jos se on symboleja yksinkertaistavaa “käännöstyötä”. Se on kuin pakottaisi luontoa yksipuoliseen viljelyyn tai käyttäisi kemiallisia lannoitteita. Paras tapa kohdata tiedostamaton on luoda suhde symboliin, yrittää elää ja päästä vuoropuheluun sen kanssa. Kirjassa on esimerkki 45-vuotiaan naisen unesta:

“Kaksi verhottua hahmoa kiipeää parvekkeelle ja sisään taloon. He ovat kietoutuneet mustiin hupullisiin takkeihin ja aikovat ilmeisesti tehdä pahaa sisarelleni ja minulle. Sisareni piiloutuu sängyn alle, mutta he vetävät hänet sieltä pois luudalla ja sitten kiduttavat häntä. Sitten on minun vuoroni. Noiden kahden johtaja työntää minut seinää vasten ja tekee maagisia eleitä kasvojeni edessä. Sillä aikaa hänen avustajansa piirtää jotakin seinälle, ja kun näen piirroksen, sanon (vaikuttaakseni ystävälliseltä): ‘Voi, sehän on hyvin piirretty!’ Nyt kiusaajallani on äkkiä taiteilijan jalot kasvot, ja hän sanoo ylpeästi: ‘Niin, se on totta!’, ja alkaa puhdistaa silmälasejaan.”

Tämä unen symboli, sisäinen ahdistus elämässä, esiintyy ahdistavana hahmona mutta näyttäytyykin taiteelliseksi kyvyksi, kun unen näkijä yrittää luoda suhteen siihen.

Matkaopas ajattomaan

Jungin ja hänen työtovereidensa teos on tuki ja helpotus sielustaan kiinnostuneille. Kun kohtaa omaa tuntematonta puoltaan, alussa ovat tietysti minää lähellä olevat varjot, jotka vaikuttavat ahdistavilta. Kirjan mukaan meidän tulisi myöntää toisenlaisuus itsessämme ja antaa arvoa sille mikä vaikuttaa hullunkuriselta tai merkityksettömältä. Kun luemme toisten kokemuksista emme koe yksinäisyyttä pulmiemme kanssa. Vaikeiden, raskaiden tai negatiivisten sisäisten aiheiden ahdistava voima vähenee kun ne ymmärretään luonnollisina osina elämää. “Man and his Symbols” (1964) on käännetty useille kielille ja saanut menestystä sekä suuren yleisön että tiedemiesten piirissä. Teoksen suomennos on itsessään suuri ja merkittävä työ; alkuteoksen tarkkaan harkitun kuvallisen ulkoasun ja tekstikokonaisuuden säilyttäminen on kiitettävää.

Mahdolliseen uusintapainokseen tulisi kuitenkin tehdä muutoksia, jotta kuva Jungin teorioista täsmentyisi. Virheet johtuvat kääntäjän erikoistumiseen freudilaiseen näkemykseen. Niihin kuuluu kokevan subjektin eli ihmisen jättäminen pois kirjan nimestä. Onneton “piilotajunta”-käsite vie ajatukset johonkin minänvastaiseen piilottajaan (Freudin “sensuroija”!) ja kielteiseen näkemykseen tiedostamattomasta. Sekä saksassa että englannissa käytetään arvovapaata käsitettä “tiedostamaton”. Keskeinen käsite “kompensatorische Funktion”, tiedostamattoman “tasapainottava toiminto” (tietoista kohtaan) on käännetty “täydentäväksi tehtäväksi”. Jung on useissa yhteyksissä tähdentänyt, että tämä toiminto ei ole täydentävä.

Onnetonta on myös jättää merkittävästä kirjasta pois hyvin palveleva hakemisto, joka on kirjan kaikissa muunkielisissä laitoksissa. (Tuli seuraavassa painoksessa – kirjoittajan huomautus 2006.) Uskon kirjan menestyvän virheistään huolimatta. Keski-Euroopassa ja USA:ssa jatkunut Jung-aalto on saavuttanut myös Suomen, jossa käytetään yhä enemmän Jungin käsitteitä kulttuurin eri alueilla. Tällä kentällä “Symbolit “ on mainio opas.